”Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi”. Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään”, Mark 9:5,6.
Pietaria, Jaakobia ja Johannesta pelotti. Eikä Pietari tiennyt mitä sanoa. Jopa Pietari meni sanattomaksi – mutta sanoi kuitenkin. Hän ehdotti majojen tekemistä, ehkäpä sijaistoimintana hiljaisuudelle.
Pitää varoa hetkiä, jolloin ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi, varsinkin jos samaan aikaan on peloissaan. Hiljaisuus on siis hyvä vaihtoehto! Oletko kuullut hiljaisuuden?
Vanhan Testamentin profeetta Elia kohtasi Jumalan, joka ei ollut myrskyssä, maanjäristyksessä eikä tulessa. ”Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. (1 Kun 19:12 KR38). Tuulen hyminä on käännös heprean kielen vaikeasti käännettävästä ilmaisusta, jonka voisi myös todeta hiljaisuuden ääneksi. Hiljaisuus puhuu. Jumala haluaa kohdata minut ja sinut hiljaisuudessa – uskallammeko astua hiljaisuuteen, myös sisäiseen hiljaisuuteen.
Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä eikä olemattomuutta. Eikä se ole myöskään oman sisimmän kuuntelemista, vaikka hiljaisuudessa sisimpänsäkin kuulee – ja ehkä se, oma sisin, juuri hiljaisuudessa pelottaa.
Hiljaisuus on ympäröivän metelin sivuun laittamista. Se on sitä, ettei kuuntele ympäristön asettamia vaatimuksia suoriutumisesta, olemuksesta eikä asemasta. Ympäristö soi välillä aika voimakkaasti. Pitää olla sitä ja tätä, jotta olisi kaikki hyvin, jotta saisi ihmisten arvostuksen ja hyväksynnän. Tulee täyttää ympäristön odotukset.
Hiljaisuus on myös oman sisäisen vaatijan, tavoitteiden asettajan, hiljentämistä. Ei kaikki mieleen tuleva ole
tärkeää tulla kuulluksi.
Hiljaisuudessa on mahdollista kuulla Jumala, kohdata hänet ja kuulla Hänen äänensä. Tätä kaikkivaltiaan ääntä ihmisen sielu kaipaa kuulla. Jumalan puhe antaa elämän ja merkityksen. Jumalan sanomisella on suurin arvo. Kristuksessa olemme Jumalan lapsia, mikä tekee meistä korvaamattoman tärkeitä ja arvokkaita. Jumalan lapsen identiteetti pohjautuu Jumalaan, ei lapsen omiin saavutuksiin. On hienoa, että Isä Jumala vahvisti Poikansa, Jeesuksen, identiteetin. Tämän Luukas kirjaa, ”kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”
Uskon, että Jumala sanoo myös sinulle, olet minulle rakas ja tykkään sinun seurastasi!
Tapio Sätilä
tapio.satila(at)newwine.fi
