Kuulo on mielenkiintoinen ja tärkeä aisti. Kuulomme voi olla heikko tai tarkka, valikoiva tai poissa käytöstä. Erityisen tarkaksi kuulo voi kehittyä, jos asuu vaikkapa sademetsässä ja pitää oppia tunnistamaan viidakon vaarat. Ikääntyessä kuulomme heikkenee.
Lasten kuulo on usein valikoiva. Kun isä tai äiti kutsuu lasta sisälle iltatoimiin, mutta hauskat leikit ovat vielä kesken, aikuisesta tuntuu, että lapsen kuulossa on jotain vikaa. – Meillä kaikilla on taipumusta kuulon hitauteen tai haluttomuuteen kuulla, kun meneillään on jotain tärkeämmältä tuntuvaa kuin puhujan kutsu hoitamaan jotain velvollisuutta juuri nyt.
Jeesuksen aloitettua messiaanisen tehtävänsä monilla aikuisilla oli suuria vaikeuksia kuulla ja ymmärtää julistuksen sisältöä. Jeesus käytti profeetta Jesajan ennustusta selittämään, mistä kuulemisen vaikeus johtui: kansan sydän oli paatunut. Ongelma ei ollut kuuloelimissä vaan asenteessa. Ei haluttu kuulla, jäädä avoimella mielellä kuuntelemaan ja ottamaan vastaan Jeesuksen sanomaa.
Kylväjävertauksen kautta Jeesus erittelee ihmisten reaktioita sanomaansa. Eräs ryhmä ei kuule eikä ymmärrä lainkaan, mistä sanomassa on kysymys. Toinen pitää kuulemaansa mahtavana juttuna. Mutta innostus kestääkin vain hetken. Hyvä sanoma ei uppoa syvemmälle, vaan unohtuu. Kolmas joukko kuulee kyllä sanoman ja ottaa sen vastaankin, mutta sitten arjen huolet, ongelmat ja mammonan kerääminen saavat vallan elämässä ja sanoman merkitys kuihtuu.
Vain neljännen ryhmän asennoituminen johtaa hyvään lopputulokseen. Sanoman merkitys avautuu kuulijoille, ja viesti alkaa sykkiä sydämessä. Mitä enemmän Jeesusta kuunnellaan, sitä enemmän sanoma saa sijaa niin sydämessä kuin elämässäkin. Sisimmästä nouseva elämän tarkoituksen kaipuu tyydyttyy, ja kuullusta muodostuu kuin alati pulppuava lähde. Tämä on se juttu! Tälle haluan omistaa elämäni. – Tälle joukolle Jeesuskin hurrasi: Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja korvanne, koska ne kuulevat (Mt 13:16).
Tänä päivänä useimpien ihmisten elämä on kiireistä ja täynnä huomiota vaativia ääniä. Ehdimmekö pysähtyä ja kääntää sisimpämme kuuntelemaan ääntä, joka puhuu meille, meidän parhaaksemme? Jeesuksen, Hyvän Paimenen ääni kutsuu meitä lähelleen. Hänen lempeät, rakastavat silmänsä katsovat meihin ymmärtävästi, ja hänen sanansa kohdistuvat osuvasti: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ja: Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta (Mt 11:28; 12:20).
Tänään on mahdollista kuulla Jeesuksen sanat, vaikka kuulossamme olisi aiemmin ollut heikkoutta tai valikoivuuttakin. Voimme opetella sanomaan nuoren Samuelin tavoin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee, tai kuten Maria, Jeesuksen äiti: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Elämä on jännittävää ja mielenkiintoista Jeesuksen seurassa. Hän puhuu sanassaan ja rukousyhteydessä jokaiselle halukkaalle korvalle.
Ollaan kuulolla!
