Miten sinun arkesi on kulkenut tänä pandemia-aikana? Oletko joutunut kovien menetysten eteen vai selvinnyt pienillä epämukavuuksilla?
Elämme merkillisiä aikoja. Kristityille tänä aikana yhteinen iso muutos on ollut jumalanpalvelusten siirtyminen nettiin. Emme ole voineet kokoontua fyysisesti yhteen rukoilemaan ja ylistämään. Myös kohtaamiset kahvikupin äärellä tilaisuuksien jälkeen puuttuvat. Viimeistään nyt oman kotiseurakunnan tai yhteisön tärkeyden ymmärtää. On ikävä ajatusten vaihtoa, rohkaisua, yhteistä matkaa.
NewWine -liikkeen arvoissa kohdassa Tehtävä ja yhteisö todetaan: ”Haluamme nähdä seurakunnan muuttuvan tehtävänsä ymmärtäväksi yhteisöksi, joka rakastaa ja tavoittaa kadotettuja, pitää huolta köyhistä ja tuo oikeudenmukaisuuden koteihin, naapurustoihin, työpaikoille ja kansakuntiin. Samalla haluamme seurakunnan olevan armon täyttämä yhteisö, jossa ihmiset voivat löytää suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin sekä parantumisen, uskon, toivon ja rakkauden.” Ehkä pidämme tätä itsestään selvänä kuvana seurakunnasta, kun olemme saaneet elää seurakuntaperheessä. Hyvä niin. Monilla tällaista toivon ja rakkauden kokemista ei kuitenkaan vielä ole. Virusepidemia on sen sijaan tuonut lukuisiin koteihin epätoivoa, vaikeuksia ja avun tarvetta. Tähän tarpeeseen onkin vastattu seurakunnissa ympäri Suomen niin hyvin kuin on voitu. On kannettu ruokakasseja, annettu keskusteluapua ja jumalanpalvelusten nettilähetykset ovat löytäneet katselijoita aikaisempaa enemmän. Myös yhteiskunnassa laajemmin on herätty miettimään elämää syvemmin: mikä on tärkeää? Mitä tapahtuu, jos kuolen? Onko toivoa?
Kristilliselle yhteisölle ja sen tehtävälle on nyt tilausta. Se, joka osaa toimia ketterästi käytännön avun antajana, löytää nyt helposti autettavia. Kävelylenkillä voi syntyä hyviä keskusteluja, vaikka etäisyyttä pidetäänkin. Mutta on muitakin tehtäviä. Jos et yleensäkään kaipaa suuria ihmismassoja etkä viihdy parrasvaloissa, ovat esirukous ja alueesi ihmisten siunaaminen hiljaisessa rukouksessa hyvä mahdollisuus auttaa ja itse myös levätä. Samoin monet tekniikkaan liittyvät tehtävät kaipaavat lisää tekijöitä evankeliumin julistamiseksi. Voimme kysellä Jumalalta ja rukoilla vaikka puhelimessa jonkun kanssa omaa paikkaamme tänäkin aikana, sillä armolahjat ja Pyhä Henki toimivat edelleen karanteeneista huolimatta.
Eilen kävelylenkillä sain ihastella kukkivaa valkovuokkomerta ja purossa virran tahtiin keinuvia rentukan kukintoja. Mieleeni tulivat ne monet eri tavat, miten kasvit lisääntyvät. On mukuloita, sipuleita, rönsyjä, siemeniä, pistokkaita ja juurivesoja. Luoja on antanut kasveille tehokkaat leviämistavat, jotta elämä jatkuu. Myös meille Hän on varannut tehtävät ja armolahjat, joilla varmistetaan evankeliumin leviäminen ja siten mahdollisimman monen ihmisen iankaikkinen pelastus.
Poikkeusaika tuo uusia mahdollisuuksia kertoa ilosanomaa, kokea yhteyttä ja lepoa. Kuljetaanko yhdessä silmät auki niin nettiyhteyksissä kuin fyysisestikin? Yllättäviä tilanteita Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseen ja hyvyyden jakamiseen saattaa avautua.
Jes.45:22: ”Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret. Antakaa pelastaa itsenne, sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.” Jes. 46:4:”Teidän vanhuutenne päiviin minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.”
Riina Matikainen
Riina on ylistäjä, pääkaupunkiseudun Alfa-koordinaattori, Mikon vaimo, äiti ja mukana liike-elämässä. Kokemusta seurakuntatyöstä 13v ajalta. Jumala on elämän ja sen lahjojen antaja. Hän on lähempänä meitä, kuin ymmärrämmekään. Valtakunnan löytyminen ja avautuminen arkitodellisuudeksi innostaa ja kiinnostaa!
