Mieli ja keho laskeutuu jälleen Himoksen jälkeisen elämään. Sitä on! Väsymys kipuilee kehossa, mutta parin yön jälkeen tuntuu, että lepo senkin puolesta laskeutuu olemiseen. On aika pysähtyä, katsahtaa taakse ja suunnata ajatus tähän hetkeen ja eteenpäin.
Yhteen tulemisemme ei tuottanut pettymystä – Jumalan läsnäolo Pyhässä Hengessä oli käsin- ja sydäminkoskeltavaa. Upeita kohtaamisia ihmisten ja Herran kassa. Pysähtymistä Lähteelle ja sen ääressä kyselyä mihin meitä nyt kutsutaan lähtemään. Mahtavaa musaa, joka auttoi meitä yhteiseen ylistykseen. Hienoja vieraita briteistä. Ihmisiä parantui niin sisältä kuin fyysisesti, lahjoja vapautui parhaaksemme ja Jumalan kunniaksi, monet saivat lohtua ja rohkaisua, nauttivat kesästä, syntymäpäivistä, lomasta, rauhasta… 🙌🏼 Palautteiden perusteella listaa voisi jatkaa paaaljon pidemmäksi. Jumalan rikkautta tämäkin – samalla kun kohtasimme häntä yhdessä meidän Isänämme, Hän kohtasi meitä henkilökohtaisesti. Jokaisella oma listamme – ihan paras sellainen. Niin kuin jossakin vaiheessa päiviä totesinkin – Meidän puolestamme elämässämme on vain yksi keskipiste Isä, Poika ja Pyhä Henki, jopa niin että meidät on luotu ylistämään ja palvomaan Jumalaa! Hänen puolestaan taas Sinä olet keskipiste! Isosti sanottu, mutta ajatus aukeaa, kun muistat että näitä keskipisteitä on maailma pullollaan – Hänellä on siihen varaa. Lisäksi vielä muu luomakunta, mutta ei mennä nyt siihen.
Kaikki toiveet eivät Himoksellakaan (oho) täyttyneet. Kaikki eivät parantuneet, kaikki sydämen toiveet eivät toteutuneet, joukon keskellä voi tuntea olevansa yksin… vaikka lähes taivaassa siellä olemmekin 😂. Tekeekö tämä kokemus turhaksi aikaisemmat sanani. No ei. NewWine on joukko ihmisiä, joita yhdistää yhteinen kaipaus Jumalan läheisyydestä ja odotus että Hän on ja voi enemmän kuin me osaamme edes odottaa. NewWinen arvoissa yhtenä (kannattaa muuten lukea kaikki, kun tässäkään kirjoituksessa ei ole mielekästä avata koko pakkaa) on JO NYT ja EI VIELÄ. Olen sanoittanut tätä arvoa myös ” Sydän taivaassa ja jalat maassa”. Ainakin kun joku paranee, tai paranemisen prosessi alkaa, aina kun joku löytää Jumalan armon Kristuksessa, aina kun joku lähtee seuraamaan Jeesusta, aina kun joku kokee lohdutusta, rauhaa, rohkaisua, uudistuu uskossaan – Jumalan valtakunta murtautuu pisaroina keskuuteemme. Ja samalla tunnustamme – synnin turmelemassa maailmassamme ei tapahdu aina niin kuin me tahdomme, miten hyvältä itse asia meistä näyttääkään. Tosiaankin siis EI VIELÄ – taivaassa sitten varmasti KYLLÄ!
Oma kokemukseni on, että kun johonkin rukoukseeni / odotukseeni ei vastata, niin kuin ajattelen, Herra pyytää katsomaan minua sivulle – mitä en huomaa, missä voisin kasvaa Hänen tuntemisessaan? Tai kysymään, miksi ei ole vielä sen aika? ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Hänen ajatuksensa on paljon minun ajatusteni yläpuolella.” (Jes 55:9) Hän on täysin suvereeni ja Kaikkivaltias. Onneksi!
Himoksen sunnuntain aamuna jaoin ajatuksen Joosuan kirjan äärellä. Joosua sanoi: »Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.» Kansa sanoi Joosualle: »Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.» (Joos 24)
Toisinaan tämmöisen ison tai muuten merkittävän kohtaamisen jälkeen paidan sisälle saattaa hiipiä tyhjyyden tunne. Tai sitten jo sen aikana tulee helposti vertailleeksi omaa kokemustaan toisten kokemukseen, jota vielä oma tulkita omasta pienuudesta hieman värittää. Tuolloin olemme tuossa valinnan paikalla. Kääntyykö sydämenämme Herran puoleen, vai annammeko vähättelyn, alakulon, pettymyksen viedä voiton? Kyse ei siis ole taaskaan omasta pumppaamisesta vaan siitä että vilpittömästi käännymme sellaisenaan Herramme puoleen. Ja niin Hän saa taas jatkaa meissä työtään.
”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2 Kor 3: 16-18)
Mielen täyttää kiitollisuus, kun viime viikkoon katselen. Haluan uskoa, että jokaiselle meistä oli varattuna juuri oikea paikka palvella tai vain olla. Jeesuksen rytmi oli ”vain” viettää aikaa Isän lähellä ja taas palata ihmisten keskelle. Tuon rytmin säilyttämistä haluan vaalia omassa elossani.
Teistä kaikista kovin kiitollinen,
-Anssi – yksi juontajista
