Minut pysäytti viime vuoden pääsiäisenä se, kuinka mykistävällä sydämen asenteella Lasaruksen ja Martan sisar Maria käytti omaisuuden kunnioittaakseen Jeesusta. Se paljasti uskon ytimestä enemmän kuin pystyn täysin ymmärtämään. Tuon kohtaamisen voima ja sen kuvaama Jumalan kosketus veivät sormet läppärille ja tekstin tälle palstalle.1 Mutta ajatuksia se herättää vielä tänäkin vuonna.
’Hyvän osan’ valinnut Maria ei ollut kokenut, nähnyt tai edes kuullut kaikkea, minkä opetuslapset olivat omakohtaisesti eläneet läpi Jeesuksen kanssa. Mutta silti hän ymmärsi Jeesusta heitä aikaisemmin – ja paljon syvemmin. Eikä lopulta enää voinut pitää sitä sisällään (1-3).
Mitä Maria ymmärsi ja mitä ehkä aavisti?
Marian mykisti se, mitä Jeesus aikoi aivan pian kohdata ja kokea – hänen puolestaan, ja meidän kaikkien. Ja Maria halusi kiittää Häntä, kaikella millä voi ja kun vielä voi.
Marian sydämen asenne mykistää. Jopa niin, että Jeesus vahvisti sen sanoman ilmoittaen sen jäävän pysyvästi Raamatun lehdille, kaikkien sukupolvien luettavaksi. Paremmin kuin lukuisatkaan sanat Marian asenne kuvaa meille Jumalan rakastamista – sekä Jeesukselle että meille jokaiselle kaikkein tärkeintä asiaa (4).
Mitä kauemmin uskossa saa elää, sitä syvemmin koko uskon ydin osoittautuu suhteeksi. Suhteeksi lähelle kutsuvaan Jumalaan, jonka hyvyys vetää puoleensa (5). Rakastavaan Jumalaan, joka opettaa ja vie meitä syvenevään yhteyteen Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Hän ohjaa meitä nauttimaan elämisestä kanssaan suhteessa, jossa vallitsevat rakastettuna olemisen rauha, kiintymys, turva ja ilo. Ja elämän pohjimmainen, haasteistammekin riippumaton onnellisuus.
Jumala avaa suhteessamme konkreettiseksi todeksi Psalmien ja aikamme ylistyslaulujen sanat ”onneni on olla lähellä Jumalaa” (6). Tämän onnen löytämiseen tai siihen kasvamiseen voi tosin tuhlautua aikaa, ainakin jos on minun tapaani (omaksi haitakseen) hidas luopumaan maallisten asioiden liiasta arvostamisesta. Mutta sen voi kyllä löytää. Marian ’hyvän osan’ valinta rakastaa Jumalaa, avoimesti ja häpeilemättä, tarvittaessa normejakin rikkoen, ohjaa meitä suoraan juuri tuota onnea kohti. Aikuista lapsenkaltaista rakkautta kohti. (7)
Suhde Jumalaan, joka on rakkaus, synnyttää meissä vastarakkautta Häntä kohtaan. Ja se muuttaa oikeastaan kaiken. Kaikkivaltiaan rakkaus vaikuttaa meissä Pyhän Hengen työn kautta ’uuden sydämen’, ’mielen uudistuksen’, joka tuo halun ja kyvyn hyvään. Ja Jeesuksen mukaan myös muiden käskyjen noudattamiseen: (8-10)
Lapsenkaltainen asennoituminen Jumalaan Isänämme on avain rakkauteen ja luottamukseen. Läheinen suhde Hänen kanssaan on molemminpuolista toinen toisensa ilahduttamista ((11). Joka yhtyy Herraan, on yksi Henki Hänen kanssaan (12). Lapsen avoimesti nöyrä asennoituminen – jota ilman olisimme Jeesuksen mukaan todella pahassa liemessä (13)) – ei olekaan niin vaikeaa meille aikuisina itseään pitäville ihmisille, kun vain pysähdymme ajattelemaan: Suhteemme toisena osapuolena on tuollainen mykistävä Jumala!
VIITTEET
- Blogi: Mykistävä tapaus, https://newwine.fi/mykistava-tapaus
- Lk 10:42
- The Chosen TV Series, Sessio 4, Episodi 8; katkelmat kohdista 9:30-12:41 ja 32:30-37:16
https://watch.thechosen.tv/video/184683596189
(suom. tekstitys vain tietokoneilla: Asetukset – Subtitles – Finnish)
- Mt 22:37-38
- Rm 2:4
- Ps 73:28
- lapsen kaltaisuuspaikka Mt 18:1-5
- Hes 36:26
- Mt 22:37-40
- Rm 12:2-
- Jer 32:41, Sef 3:17, Ps 73:28, Ps 37:3-4, Rm14:17
- 1 Kr 6:17
- Mt 18:3 KR38
