Risti ja ylösnousemus - unohtuiko jotain?
Aika-ajoin törmään ajatukseen tai kritiikkiin siitä että karismaatikot unohtavat ristin. Ristin julistus ei kuulu. Jeesuksen sovitustyö ei ole tarpeeksi esillä. Ylösnousemuskin jää liian vähälle huomiolle.
Kritiikissä saattaa olla perääkin. Silloin toki toivon että kyseessä on ennemminkin karismaanikko, jolle armolahjat ovat tulleet tärkeämmäksi kuin lahjojen antaja – Pyhä Henki.
Niin ja siitä Pyhästä Hengestä vaan. Missä Poika? Entä Isä?
Pyhästä Hengestä puhumme ja Hänen lahjojaan pidämme New Winessa esillä koska, koska Pyhä Henki on “Herra ja eläväksi tekijä.” Ja niinkuin Nikean uskontunnustus jatkaa: “joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan”.
Siis siellä missä Isä, siellä Poika ja Pyhä Henki. Siellä missä Poika, siellä Isä ja Pyhä Henki. Siellä missä Pyhä Henki, siellä Isä ja Poika. Jumalan kolmesta persoonasta ei siis ketään unohdeta, vaikka jossakin tilanteessa tai kirjoituksessa ei kaikkia aina erikseen mainitakaan.
Sama koskee ristiä ja ylösnousemusta. Samalla tavalla kun Pyhästä Hengestä puhuttaessa et voi ohittaa Jumalan muita persoonia – et voi ohittaa ristiä ja ylösnousemusta, kun Jumalan valtakuntaa julistetaan ja etsitään.
Risti on portti, silta, tie ihmisen Ja Jumalan välillä. Ilman sitä ei ole mitään yhteyttä. Ilman ristiä olisimme edelleen Pahan ja kuoleman vallassa. Ilman Jeesuksen täydellistä uhria ristillä emme koskaan tai mitenkään voi riittää Jumalalle. Ristille jäi, ja jää, kaikki rikkomuksemme, vajavuutemme, syntimme perin pohjin, häpeämme ja riittämättömyytemme.
“Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan
kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa … hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen.” Kol 1: 20-
Ylösnousemus. Monesti ylösnousemusta ajatelessa mieleeni nousee kuva tai ajatus hetkestä jolloin Jeesus ottaa haudassa ensimmäisen henkäyksen. Sydän lyö kuoleman jälkeen ensimmäisen kerran. Elämä palaa. Kuoleman ja kadotuksen kauhut ovat takana. Uusi elämä on totta! Pelastus on! Jotain aivan järisyttävää tapahtui tuossa hetkessä.
“Maa alkoi järkkyä, kivi vieritettiin pois.Hänen rakkauttaan ei voitu kukistaa. Missä olet kuolema? Ylösnoussut Kuningas nujersi sinut täysin.” -Sakari Heikkilä – Ikuisesti
Risti ja ylösnousemusta ei voi oikein erottaa toisistaaa. Ne ovat molemmat evankeliumia. Evankeliumia – ilosanomaa – oli Jeesuksen mukaan se kun hän tuli maailmaan ja näin Jumalan Valtakunta tuli lähelle* – se on nyt “käsillä tai saatavilla”(Mark 1:14- 15). Se näkyi Jeesuksen julistuksessa ja teoissa. Jumalan on kuninkuus ja hänellä on hallintavalta yli kaiken – niin näkyvän kuin näkymättömän. Jeesus itse on evankeliumi. Syntymästä kuolemaan ja ylösnousemuksesta taivaaseen astumiseen.
Niin ja Eläväksi tekijä tekee tämän eläväksi! Kaikki tämän ilosanoman suuruus,kauneus ja pyhyys ilman Pyhän Hengen työtä jää meille vain käsittämättömäksi sepustukseksi. Ja ilman Pyhän Hengen voimaa ja Pyhän Hengen lahjoja, myös meille annettu tehtävä “mennä, kastaa, opettaa pitämään kaikki Jeesuksen opetukset” (Matt 28:20) on taakka jota ei ole tarkoitettu kannettavaksemme.
Vanha kirkkorukous alkaa: “Tule Pyhä henki, tänne, laskeudu alas taivaasta meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.” Kun tämä kirkastuu, niin voimme ymmärtää myös palan Hänen suuruudestaan, josta sanotaan: Hänessä on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä Kol 2:3 (FinRK) Kaikki. 👐🏼
-Anssi Nurmi
*at hand, niin kuin jotkut englanninkieliset käännökset asian ilmaisevat
