Olen ollut nuorena ateisti hyvin tietoisesti ja jopa aggressiivisesti, eli en ole aina ollut sisällä uskonasioissa. Aikoinaan minuun vetosi erityisesti luonnon tarkoituksenmukaisuus ja kauneus, joille aloin vähitellen etsiä jonkinlaista tolkullista selitystä. Hyvyys, joka luonnossa ja kauneudessa kosketti pojan ja nuoren miehen sielua pohjaan saakka, osoittautui olevan melko vähissä ihmisten välisessä elämässä. Tämä tuli selväksi vuosien myötä, kun omassa lähiympäristössä oli kaikenlaisia ristiriitoja, puhumattakaan suuremman mittakaavan sodista ja luonnon saastumisesta.
Naurettavina pitämäni kirkko ja kristityt alkoivatkin osoittautua vastaukseksi koko ongelmavyyhteen. Raamatun opetus syntisyydestä kuvaa loistavasti sitä, mikä maailmassa on vialla. Kuitenkin ennen kaikkea Jeesuksen persoona ja hänen tuomansa ratkaisu vakuuttivat ja koskettivat kaikkein eniten, vielä enemmän kuin nuoruuden kokemukset kauneudesta ja hyvyydestä. Oli järisyttävää tulla vastakkain sen julkisen salaisuuden kanssa, että on olemassa Jumala, jonka kanssa voi olla henkilökohtaisessa yhteydessä. Jeesus on omalla puhtaudellaan ja pyhyydellään maksanut ristillä meidän syntisyytemme aiheuttaman velan ja mahdollistanut sen, että voimme palata Luojamme puhtauteen, hyvyyteen ja pyhyyteen.
Jeesuksen ylösnousemus kuolleista oli ratkaiseva tapahtuma, joka aloitti kristinuskon. Mahdottoman rikkinäiseen maailmaamme astui kokonaan uudenlainen todellisuus, kuoleman voittaminen, joka on meille ihmisille mahdottomuus. Jumalalle se on mahdollista.
Jos olemme rehellisiä, meidän maailmamme tarvitseekin toisenlaista apua kuin mihin me ihmiset pystymme. Viimeistään oman kuolemamme edessä tajuamme, että elämänhalumme ei lopu, mutta elämä näyttää loppuvan. Jokaisen ihmisen elämä jää kesken, jos ylösnousemus ei ole totta. Sattuman maailmankatsomus on jyrkässä ristiriidassa totuuden kaipuumme ja hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tajumme kanssa.
Inhimillisesti ei ole mahdollista, että joku takautuvasti pyyhkii tehdyt teot tekemättömäksi. Raamattu kuitenkin väittää, että Jumala voi antaa synnit anteeksi. Hän voi pyyhkiä kaikki kyyneleet, hän voi tehdä kaiken uudeksi.
Jos olemme rehellisiä, mitään muuta ratkaisua ihmiskunnan tekemisille ei ole.
Olen henkiseltä rakenteeltani hyvin järkikeskeinen, rationaalinen, jopa rationalistinen. Olen ollut paikalla kymmeniä kertoja, ehkä jo toista sataa kertaa, kun joku on parantunut rukouksen kautta. Joka kerta olen yllättynyt. Joillekin tutuilleni on lääkäri näyttänyt röntgenkuvat esimerkiksi nivelreuman runtelemista nivelistä ennen ja jälkeen rukouksen. Mahdoton on tullut mahdolliseksi. Kuitenkaan usko ei muutu näkemiseksi tämän elämän aikana, sellaista tieteellistä tai empiiristä varmuutta on turha etsiä. Itse ainakin huomaan usein miettiväni, mitä rukouksessa oikein tapahtuu, ja joskus esimerkiksi parantumisen juuri tapahduttuakin pohdin, mitä juuri äsken oikeasti tapahtui. Onneksi tunnen useita arvostettuja lääkäreitä, jotka uskovat myös rukouksella paranemisen olevan mahdollista. Vaikka varmuutta ei siis voi saavuttaa, vakuuttua kyllä voi, se on kristittyjen yhteinen vakaumus.
Usko alkaa siitä, että annamme Jeesukselle luvan tulla sisimpäämme, ”sydämeemme”, koko olemukseemme. Siinä luovutamme elämämme määräysvallan hänelle. Siksi kristityt ovat aina käyttäneet sanontaa ”Jeesus on Herra”. Ilmestyskirjassa, luvussa 3, jakeessa 20 Jeesus sanoo meille: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Yhdessä syöminen kuvaa Lähi-idän kulttuurissa läheistä ystävyyttä. Se tulee todeksi, kun suostumme Jeesuksen seuraajiksi.
Kyse on hieman samanlaisesta asiasta kuin seurusteluni aloittaminen vaimoni kanssa. Oli suuri ja pelottava ponnistus pyytää häntä seurustelemaan ja vaimoksi. Kuitenkin uskalsin ja takana on lähes neljäkymmentä vuotta antoisaa elämää. Kannatti uskaltaa!
Kannattaa rukoilla Jeesusta oman elämän Herraksi, vaikkapa näin: ”Jeesus, tule sydämeeni, tule Herrakseni. Lahjoita sisimpääni usko sinuun. Kiitos, että annat kaiken väärän elämässäni anteeksi, niin että voin elää uskoen Luojaani ja Pelastajaani eli sinuun, Jeesus. Anna sydämeeni Pyhä Henki, ettei minun tarvitse omin voimin uskoa.”
Silloin mahdoton tulee mahdolliseksi.
