On ihan luonnollista, että joskus pelottaa. Pienenä pelkäsimme ehkä pimeää ja sitä sängyn alla lymyilevää mörköä, jota on vähän vaikea kuvailla, sillä emme koskaan nähneet sitä. Mutta kyllä se siellä varmasti oli, vaikka vanhemmat muuta vakuuttelivatkin. Myöhemmin olemme pelänneet ehkä hämähäkkejä, koulun liikuntatuntia tai laulukoetta, yksin jäämistä, salamaniskua, vakavaa sairastumista, omaa tai läheisen kuolemaa. 

Viime vuosina elämäämme on hiipinyt aivan uusia pelkoja. Mitä ilmastonmuutoksesta seuraa? Nouseeko merenpinta? Muuttuuko maailma elinkelvottomaksi? Vyöryvätkö hallitsemattomat pakolaistulvat Eurooppaan? Vaikuttaako joku rehellisiksi luulemiimme vaaleihin? Hiipiikö korona tai jokin muu tauti kimppuumme? Tartutanko jonkun toisen, jolle tauti on kohtalokas? Saanko rokotteesta sivuvaikutuksia? Muuttuuko Raamatun lukeminen rikolliseksi Suomessa? Aletaanko kristittyjä vainota?

Kirjoitan tätä tilanteessa, jossa Ukrainan maaperällä käydään täyttä sotaa ja vähintään rivien välissä uhkaillaan jo ydinaseillakin. Suomalaisena osaan lisätä pelkolistaan koko joukon uusia pelkoja ja huolenaiheita aina kolmatta maailmansotaa myöten.

Mitähän Jeesus meille sanoisi tässä tilanteessa? Mietitäänpä mitä hän sanoi opetuslapsilleen (lainaukset UT2020-käännöksen mukaan):

Älkää antako sydämenne järkkyä. Luottakaa Jumalaan ja luottakaa minuun. (Joh. 14:1)

Varpusia saa kolikolla kaksi, vai mitä? Silti yhtäkään niistä ei pyydystetä, ellei Isänne sitä salli. Jokainen hiuksennekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan arvokkaampia kuin kokonainen varpusparvi. (Matt. 10:29-31)

Minä jätän teille rauhan; annan teille oman rauhani. En anna teille niin kuin maailma antaa. Rohkaiskaa sydämenne älkääkä pelätkö. (Joh. 14:27)

Kun nämä tapahtumat alkavat, ryhdistäytykää ja nostakaa päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne lähestyy. (Luuk. 21:28)

Miten nämä Jeesuksen sanat sitten vaikuttivat opetuslapsiin? Kun Pietari oli vangittu ja odotti kahlehdittuna seuraavana päivänä olevaa oikeudenkäyntiä ja tuomiota, mitä hän teki? Hän nukkui rauhassa. (Apt. 12:6) Kun Paavali oli vangittu, ruoskittu ja kahlehdittu, mitä hän teki vankilassa? Hän ylisti Jumalaa rukoillen ja laulaen. (Apt. 16:25) Kun Johannes vanhoilla päivillään kirjoitti kirjeitään, mitä hän sanoi? Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. (1. Joh. 4:18)

Jos Jeesuksen sanat ja Pyhän Hengen läsnäolo saivat opetuslasten elämässä aikaan kaiken tämän levon, rauhan ja ilon, eikö sama olisi tarjolla meillekin? Meidän ei yksinkertaisesti tarvitse pelätä, tapahtui ympärillämme sitten mitä tahansa. Se ei tarkoita, etteikö meidän pitäisi tehdä asioille mitään; on ihan viisasta hankkia sammutuspeite, vaihtaa palohälyttimen patterit ja ottaa kotivakuutus, mutta meidän ei silti tarvitse pelätä tulipaloa. Jumalan lapsina me olemme korkeimman Jumalan suojeluksessa ja hän pitää meistä huolen.

Jos kaikesta huolimatta levottomuus valtaa mielen, mitä tehdä? Uskon, että vastaus löytyy jälleen kerran tutuista perusasioista:

  1. Raamattu – Lue edellä olevat Jeesuksen sanat vielä uudelleen ja katso sitten Raamatusta, mitä muuta hän sinulle puhuu.
  2. Rukous – Kerro Jumalalle, miltä sinusta tuntuu, ylistä häntä ja anna Pyhän Hengen täyttää sinut ilolla ja rauhalla.
  3. Seurakunta – Tule meidän muiden joukkoon. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, siksi rohkaisemme toisiamme ja rukoilemme toinen toistemme puolesta.

 

Lisää blogikirjoituksia

Puhuvat nuolet

Raamatussa on helpommin ja vaikeammin ymmärrettäviä kohtia. Olen pari kertaa kummastellut ohimennen sitä, miksi profeetta Elisa yhtäkkiä suuttui kuninkaalle, joka

Lue lisää»