Olen saanut tehdä työtä ja jakaa elämää monien upeiden, osaavien ja empaattisten ihmisten kanssa. Samalla olen ymmärtänyt, että ainoa pysyvä asia elämässämme on muutos. Saarnaajan kirjan kolmas luku julistaa tähän liittyen: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Muutos on jatkuvaa ja välillä lähes huomaamatonta. Silti sitä tapahtuu koko ajan meissä ja ihmissuhteissamme.
Ajatukset elämän jatkuvasta muutoksesta konkretisoituvat, kun työtoveri siirtyy uusiin tehtäviin, rakkaaksi tulleessa ihmissuhteessa tapahtuu muuton tai jonkin muun asian takia etääntymistä. Havahtuminen harmaaseen hiukseen, tieto sairastumisesta tai läheisen menettämisestä ravistelevat. Muutos tulee näkyväksi.
Haluan ajatella lähelleni ja elämääni annettuja ihmisiä aarteina, joita saan pitää avoimella kämmenellä. Haluan katsella, arvostaa ja rohkaista heitä sekä kokea samaa heidän suunnaltaan minua kohtaan. Rakkaus ja aito elämän jakaminen eivät purista tai pakota, vaan kohtaavat aidosti toisen sellaisena kuin hän on. Rakkaus, kannustava ja aito palaute mahdollistavat henkisen ja hengellisen kasvun.
Rehellinen ja totuudellinen palaute tekevät välillä myös kipeää, mutta ne auttavat meitä näkemään valomme ja varjomme. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.” (Snl.27:17) Hiominen ja hioutuminen eivät välttämättä ole ollenkaan huonoja asioita. Vaikeudet ja karheat ihmissuhteet tekevät meitä nöyremmiksi suhteessamme elämään ja vähentävät harhaamme siitä, että hallitsisimme elämäämme.
Kun olen kuullut rakkaan työtoverin siirtymisestä toiseen työhön, olen tuntenut haikeutta ja kiitollisuutta. Yhteinen eletty matka on mahdollistanut ammatillista kasvua ja kasvua ihmisinä. Aarteen kävellessä kohti uusia seikkailuja olen katsonut hänen peräänsä, pyytänyt hänelle Jeesuksen nimen ja veren suojaa sekä Pyhän Hengen johdatusta. Samalla olen katsonut tyhjää virtuaalista kämmentäni ja pyytänyt Jumalaa lähettämään uuden ihmisen tekemään kanssani ja työyhteisössäni työtä – kasvamaan kanssani.
Paavali kirjoittaa: ”Niin pysyvät nämä kolme: Usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor.13:13) Nämä kolme mainittua ja pysyvää asiaa toteutuvat vain suhteessa toiseen. Suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja itseemme. Niitä ei voi pakottaa, puristaa tai hallita. Niihin voi vain suostua ja niiden syntymistä voi mahdollistaa omalla toiminnallaan.
Aarteita voi pitää vain avoimella kämmenellä, puristamatta ja pakottamatta. Jumala pitää sinua ja minua avoimella kämmenellään, osoittaen rakkauttaan Jeesuksen ristissä ja Pyhän Hengen johdatuksessa muutosten keskellä. Jumalan kämmenellä saamme elää, kohdata muutokset ja kerran siirtyä kirkkauteen. Silloin muutos ei pelota tai vie meitä pois toistemme ulottuvilta. Muutos on yhä lisääntyvää kirkkautta ja yhteyttä perille päässeiden aarteiksi rakastettujen kanssa.
