Joskus tiukoissa paikoissa saatamme todeta, että kyse on hengellisestä hyökkäyksestä. Se osuu usein kipeimpiin kohtiin, henkilökohtaisiin heikkouksiin, joita meillä jokaisella on. Saatamme kokea olevamme hyvin yksin, eikä sinä päivänä kukaan varmastikaan ota yhteyttä tai kaipaa. Postilaatikko on tyhjä eikä WhatsApp laula. Tai tunnemme olevamme pieniä, mitättömiä, merkityksettömiä ihmisiä väärässä paikassa, väärässä ammatissa tai joukossa. Työkaverit ärsyttävät, perhe nitisee, ihmissuhteet rakoilevat yllättävästi. Tunteet ottavat vallan.
Olen miettinyt siihen liittyviä asioita. Hyökkäys sekoittaa tunteet, jolloin tunteet johtavat harhaan. Saatamme kokea, että Jumala ja muut ihmiset ovat kaukana ja saatamme kadottaa itsemmekin. Fakta on, että Jeesus ei hylkää omiaan – olemme kuninkaallisia pyhiä ja Jeesuksen siskoja ja veljiä. Hän on kaikin tavoin hyvä, ja hänen tahtonsa meitä kohtaan ainoastaan hyvä. Se on tosiasia, johon voi luottaa, kirjoitettu sana ja mustaa valkoisella. Apostolit ja kirkkoisät todistavat tästä. Se, ettemme aina tunne Jumalan läsnäoloa perustuu tunteeseen – todellisuudessa hän kannattelee meitä ihan koko ajan. Hän on ollut, on ja on aina oleva.
Kun sitten rukoilemme, huudamme Jeesusta, on hän siinä kanssamme ja hän on se kallio, jonka päällä kipuilemme – vaikkei se juuri siinä hetkessä tuntuisikaan siltä. Itse koen suorastaan roikkuvani siinä ajatuksessa, että Herra on hyvä, sillä muuta minulla ei ole. Siihen voimme luottaa, siinä voimme levätä. Voimme myös tukeutua valmiisiin rukouksiin, erityisesti jos rukoileminen tuntuu vaikealta. Tästä esimerkkinä on Isä meidän, uskontunnustus tai vaikka ääneen luettu psalmi. Silloin keskittyminen on itse rukouksessa, mikä auttaa rauhoittumaan ja rauhoittamaan ajatukset.
Hyökkäyksen aikana emme välttämättä pysty ilmaisemaan muille, että tarvitsemme rukoustukea. Kynnys avunpyyntöön kasvaa hohhaillessa, sillä kukapa näyttäisi muille heikkouttaan, varsinkin yhteiskunnassa, jossa oletus on pärjätä itse. Koen, että meidän tulee pyytää rukoustukea muilta, vaikka se tuntuisi ylitsepääsemättömältä. Ajattelen asiaa ystävän näkökulmasta. Jos kaverisi kertoisi vastoinkäymisistään, enkö rukoilisi heti ja neuvoisi aina ottamaan yhteyttä, että voisin rukoilla hänen puolestaan? Jos olen valmis jakamaan tuttavan taakan, todennäköisesti sinunkin kaverisi on valmis jakamaan taakkasi ja rukoilemaan puolestasi!
Vaikka koemme hyökkäyksiä ja kiusaa, saamme luottaa Jeesukseen, uskoen ja järjellä, sillä hän on hyvä ja hän pitää meistä huolen. Herra, sinä olet väkevä auttajani, sinun kätesi suojaa minua taistelussa. Ps. 140:8
