”…mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” Gal 6.7b-9
Aina lukiessani Raamatusta tämän kohdan omassatunnossa tuntuu pistos ja sydämestä nousee huokaus: ”Isä, olenko osannut kylvää hyvää? Tai edes enemmän hyvää kuin huonoa?” Meillä on rikas Isä, jonka aarreaitat eivät koskaan tyhjene. Kuinka paljon Jumala minulle onkaan antanut! Hänen lapsenaan voin ja saan jakaa eteenpäin saamaani hyvää. Se voi olla aikaani, rahavarojani, tietoani, taitojani, ystävällisyyttä, rakkautta, rohkaisun sanoja, lohduttavaa olkapäätä, läsnäoloa, ystävyyttä… Ei minun antamiseni kai lopultakaan ole minulta pois? Enhän minä jaa omaa hyvääni, vaan Isäni hyvää.
Jeesus antoi paljon, ja jos väitän olevani Hänen seuraajansa ja opetuslapsensa, niin miten itse annan? Ja millä mielellä annan: pakosta surkeillen vai rakkaudesta Häneen ja iloiten? Mutta kuinka helposti ajattelenkaan enemmän itseäni kuin toisia! Ajattelen, että aikani on kallista, enkä ehdi pysähtyä. Itsekkyys ja omahyväisyys nostavat helpolla päätään ja estävät sekä antamista että antamisen iloa.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille: ”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille YLENPALTTISESTI KAIKKEA ARMOA, että teillä kaikessa olisi kaikkea aina riittävästi, VOIDAKSENNE YLENPALTTISESTI TEHDÄ KAIKKINAISTA HYVÄÄ; …ja Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.” 2. Kor. 9: 6-8, 10-11
Vaikka Paavali tässä raamatunkohdassa puhuukin raha-avustuksen antamisesta, lienee tämä mahdollista laajentaa koskemaan muutakin antamista. Onneksi ei tarvitse itse antamista itsestään väkisin tiristää, vaan voi pyytää Jumalan Pyhää Henkeä antamaan anteliaisuuden asenteen sekä voiman toteuttaa antamista. Niissä olosuhteissa ja niissä puitteissa, joissa olen. Ei yli, mutta ei alikaan.
Kuten kaikki asiat Jumalan lapsen elämässä, myös antamisen ja hyvän tekemisen motiivi lähtee Jumala-suhteesta ja rakkaudesta Häneen. En pystyisi omassa voimassani tekemään hyvää edes uskonveljille – saatikka sitten kaikille rodusta, uskonnosta, kielestä ja poliittisesta mielipiteestä huolimatta. Jumalan rakkaus pakottaa hyvällä tavalla. Itsekkyyden kylväminen saa sadoksi lisää itsekkyyttä ja johtaa lopulta tuhoon; epäitsekkyyteen kylväminen tuottaa sadoksi monenlaista yllättävää hyvää.
Nicky Gumbel kertoo eräässä hartaustekstissään kuinka muuan liikemies matkoillaan aina poikkesi tietyssä hotelliravintolassa ja oli ystävällinen tarjoilijalle, maksaen tälle hyvät juomarahat. Näin kului 22 vuotta. Miestä palveli aina sama tarjoilija. Erään matkan aikana liikemies näytti surulliselta ja tarjoilija kysyi syytä apeuteen. Mies kertoi juuri saaneensa tietää sairastavansa vakavaa munuaistautia, joka johtaisi kuolemaan ellei hän saisi sopivaa siirrännäismunuaista. Tarjoilija lupautui antamaan toisen munuaisensa liikemiehelle, joka oli hänelle kylvänyt ystävällisyyttä ja antanut runsaat juomarahat mahdollistaen perheensä elatuksen. Munuainen oli sopiva ja pelasti liikemiehen hengen.
Me siis niitämme sitä (hyvää tai huonoa) mitä me kylvämme.
Me niitämme myöhemmin kuin mitä me kylvämme.
Ja me niitämme runsaammin kuin mitä me kylvämme.
Rakas Taivaallinen Isä! Rukoilen Sinun ylenpalttista armoasi tehdä ylenpalttisesti hyvää, niin että Sinun nimesi saisi kunnian! Suo minun olla lannistumatta kun väsyttää ja kun tuntuu, ettei hyvän tekeminen mitään auta. Auta luottamaan lupaukseesi, että ajan tullen saan niittää sitä hyvää mitä olen Pyhän Henkesi avulla kylvänyt – jo tässä ajassa mutta viimeistään ikuisuudessa. Sinun on valta ja voima ja kunnia iankaikkisesti! Aamen.
