Jukka Jämsén, toiminnanjohtaja, toteaa: ”saa odottaa, että Pyhän Henki parkkeeraa minun (sinun) sydämeesi ja pysyy siellä ihan loppuun asti”.
Kun aukaisen silmät, on aamun ensimmäinen rukous ”apua”. Se on lyhyt ja ytimekäs ruuhkavuosien rukous. Jatkan kielillä muutaman lauseen ja
…tunnistaa merkit. Elämä yllättää, sanotaan. Sitä se todellakin tekee, sekä suuressa mittakaavassa että henkilökohtaisella tasolla. Emmekö osanneet tunnistaa ilmassa olleita
[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.16″ global_colors_info=”{}” da_is_popup=”off” da_exit_intent=”off” da_has_close=”on” da_alt_close=”off” da_dark_close=”off” da_not_modal=”on” da_is_singular=”off” da_with_loader=”off” da_has_shadow=”on” da_disable_devices=”off|off|off”][et_pb_row _builder_version=”4.17.1″ _module_preset=”default” column_structure=”2_5,3_5″][et_pb_column _builder_version=”4.17.1″ _module_preset=”default” type=”2_5″][et_pb_image
Minulla oli pulma. Iso. Jumala on käsittämättömän suuri ja ihmeellinen, ja rakkaus on jotain, mitä en voi ymmärtää pohjia myöten.
Olen viime aikoina lukenut Matteuksen evankeliumia aamupalaksi pätkän kerrallaan. Luvun 11 lopusta tulivat vastaan hyvin tutut Jeesuksen sanat: »Tulkaa minun
On ihan luonnollista, että joskus pelottaa. Pienenä pelkäsimme ehkä pimeää ja sitä sängyn alla lymyilevää mörköä, jota on vähän vaikea