Juutalaisen perimätiedon mukaan rikollista ei saanut haudata perhehautaan. Neuvoston piti kuitenkin huolehtia rikollisten hautaamisesta, ja siksi Joosef Arimatialaisen tarjous Jeesuksen hautaamiseksi otettiin varmasti neuvostossa mielihyvin vastaan. Jeesuksen perheenjäsenet joutuvat seuraamaan tilannetta sivusta.
Haudassa on hiljaista. Kuitenkin käynnissä on kiivas taistelu elämän ja kuoleman välillä. Jeesuksen ruumis on eloton, mutta samalla hän on tuonelassa. Uskontunnustuksessa kerrotaan, miten Jeesus ”astui alas tuonelaan.” Tuonelassa hän saarnaa vankeudessa oleville hengille (1. Piet. 3.) Saarnan sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa, mutta kuoleman valta haastetaan myös kaikkien Jeesusta aikaisemmin eläneiden ja kuolleiden osalta. Jos Saatanalla on mitään todellista valtaa koskaan ollutkaan, niin viimeistään nyt kuoleman, kadotuksen ja synnin valta on murtumassa. Voitto häämöttää ja epätoivo vaihtuu kestäväksi toivoksi.
Mielikuvissa istun Jeesuksen haudassa. Hiljaisuus jatkuu kunnes… tulee se hetki, jolloin Jeesuksen rintakehä nousee jälleen hengityksen voimasta. Silmät avautuvat ja elämä palaa jo kuolleeseen ruumiiseen. Tuo on se hetki, jolloin kuolema voitetaan täysin. Jotain aivan uutta avautuu eteemme. Se uusi on täynnä elämää. Meidän elämäämme vuotaa ilo, rauha ja luottamus. Ylösnousemus on totta. Mutta vielä siitä eivät kaikki tiedä.
Pysähdy vielä hetkeksi haudan hiljaisuuteen. Mikä on se pimeä, johon kaipaat valoa? Ja käännä katseesi ylösnousseen silmiin. Hän katsoo sinua lempeästi.
