Jeesus valitsi, koska hän rakasti. Hän valitsi kaksitoista ja heistäkin kolme vielä läheisimmiksi. Kuitenkaan mikään kohtaaminen ei ollut Jeesukselle merkityksetön. Hän ei myöskään ilmestynyt vain tälle ydinjoukolle, vaan: ”….Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle…” (1. Kor 15:6), ja myös yksittäisille ihmisille, kuten tämän päivän tarinassa.
Ihmisen on vaikea uskoa, vaikka Jeesus itse ilmestyisi hänelle. Saatamme kulkea niin omissa maailmoissamme, ettemme pysty näkemään muuta kuin oman todellisuutemme. Jeesus murtautuu tuohon todellisuuteen kysellen. Hän kysyy niin Emmaukseen matkaajilta, kuin sinulta: ”Mistä te oikein keskustelette?” Kuuntelee vastauksen, ja tarkentaa: ”Mitä te sillä tarkoitatte?” Vastaukseksi hän saattaa saada vähättelyä: ”…taidat olla ainoa, joka ei tiedä…”, mutta kuuntelee. Ihmisen tarpeen kuultuaan, hän vastaa. Kleopakselle ja hänen kaverilleen Jeesus pitää kaikkien aikojen Raamattutunnin, joka ”selittää heille mitä kaikissa kirjoituksissa hänestä oli aikaisemmin sanottu”. Jeesuksen vastaus osuu kohdalleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän… …opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Aina ei ollut oikea aika opettaa Raamattua. Toisessa kohtaa hän asettui kivittäjien ja naisen väliin. Toisessa hetkessä hän ruokkii nälkäiset. Jollekin hän antaa näkönsä takaisin. Kullekin tarpeen mukaan.
Kun sinulla on kiire vastamaan ennen kuin olet kuunnellut, niin palauta mieleesi tämä tarina. Yksinkertaisen kysymykset avaavat tietä Jeesukselle. Älä tiedä toisen puolesta valmiiksi, vaan vastaa tarpeen mukaan. Sinunkin vastauksiasi Jeesus haluaa kuunnella. Mitä toivot hänen kysyvän?
