Olen viime aikoina lukenut Matteuksen evankeliumia aamupalaksi pätkän kerrallaan. Luvun 11 lopusta tulivat vastaan hyvin tutut Jeesuksen sanat:
»Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.» Matt 11:28-30 (1992)
Toisella silmäyksellä jakeista nousi esiin kolme kehotusta, joita jäin miettimään. Tuumailu toi minulle iloa Jumalan hyvyydestä, joten ajattelin laittaa tuumat jakoon muillekin.
Tulkaa
Ensimmäinen kehotus on kutsu tulla Jeesuksen lähelle ja kutsua seuraava lupaus kertoo, että tässä läheisyydessä onkin levon avain. Hän antaa levon lähietäisyydeltä. Lepo on hänessä. Jeesus ei kasaa ihmisten niskaan raskasta suorituslistaa Jumalan lähelle pääsemiseksi vaan hän asettuu itse tieksi.
Elitte maailmassa ilman Jumalaa ja toivoa. Nyt te olette kuitenkin Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Hänen verensä voimasta te olette lähellä Jumalaa, vaikka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus itse on näet meidän rauhamme. Ef 2:12-14 (UT 2020)
Ottakaa
Toisena Jeesus kehottaa ottamaan harteilleen tarjoamansa ikeen eli apuvälineen työntekoon. Edeltävä luku 10 kertoo siitä, miten Jeesus jakaa oman tehtävänsä opetuslastensa kanssa. Hän valtuuttaa ja lähettää opetuslapset tekemään samoja asioita, kuin itsekin teki.
Sen jälkeen Jeesus rohkaisee varautumaan vastustukseen ja kestämään jopa vainoa. Opetuslapset olivat jo nähneet jotain Jeesuksen kohtaamasta vastustuksesta ja nyt käy selväksi, että samaa on odotettavissa seuraajillekin. Luvun lopussa Jeesus puhuu siitä, miten arvokasta tunnustautuminen hänen omakseen on ja myös miten sillä voi olla kipeä hinta omassa perhepiirissäkin.
Tässä valossa Jeesuksen tarjoaman ikeen sovittaminen omille harteille herättää helposti melko lailla levottomuutta. On kuitenkin hyvä huomata, että Jeesuksen kanssa elämä on keveä verrattuna elämään ilman häntä. Jeesuksen tarjoama ies on hyvä kantaa, koska se on hänen, eikä sitä kanneta yksin vaan nimenomaan hänen kanssaan, ei päästäksemme hänen lähelleen vaan koska hän on jo luonamme.
Katsokaa
Kehotuksista kolmas tarttui mieleeni eniten. Samassa virkkeessä ikeen ottamisen kehotuksen kanssa seuraa heti: Katsokaa minua tai katsokaa minusta mallia (UT 2020). Ottaminen ja katsominen ovat niin yhteen niputetut, että tulee mieleen niiden tapahtuvan yhtä aikaa. Samalla kun nostaa ikeen selkään, nostaa myös katseen Jeesukseen. Tässä on jotain samaa kuin Pietarin kapuamisessa veneestä veden varaan, kun pinnalla käveleminen onnistui tasan niin kauan kuin katse pysyi kiinni Jeesuksessa (Matt 14:28-31). Jeesus ohjaa huomion siihen, kenestä on kysymys ja millaisesta sydämestä Jeesuksen tehtävä kumpuaa: lempeästä ja nöyrästä, maltillisesta ja vaatimattomasta (UT2020).
Jeesuksen ja Isän yhteys on ainutlaatuisen läheinen ja on ihmeellistä, miten Jeesus jakaa myös sen omiensa kanssa. Jumalan perheeseen kuuluminen on maailman parasta ja toisten mukaan kutsuminen kuuluu luonnostaan tämän perheen perimään. Siksi Jeesuksen kanssa kantamus on hyvä kantaa ja kuorma on kevyt.
Jumala on kuitenkin täynnä myötätuntoa, ja hän rakasti meitä suuresti. Kun olimme kuolleita rikkomustemme vuoksi, hän herätti meidät eloon Kristuksen kanssa. Teidät on pelastettu silkasta armosta. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa. Näin Jumala näyttää tulevinakin aikoina, että on Kristuksessa osoittanut meille suunnatonta hyvyyttään ja suosiotaan. Pelkästä armosta hän on antanut uskon ja pelastanut teidät. Ette voineet itse pelastaa itseänne, pelastus on Jumalan lahja. Se ei perustu tekoihin, jottei kukaan voisi rehennellä. Jumalahan on tehnyt meidät ja luonut meidät tekemään hyvää Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Niin Jumala tarkoitti meidän elävän. Ef 2: 4-10 (UT2020)