Luen Timo Pöyhösen uutta kirjaa Yhteisöjen kirkko (Karas-Sana Oy). Timo kertoo välähdyksen omasta elämästään ja kasvustaan palvelutehtävissä: ”Nuorena kristittynä koin sisäistä vetoa raamatunopettamiseen, mutta aina kun minulle tarjoutui tilaisuus kokeilla, kieltäydyin, koska pelkäsin. Jossain vaiheessa aloin tajuta, että pelko taitaa olla Paholaisen tapa riistää minulta jotakin hyvää, ja tein tietoisen päätöksen, että en enää koskaan kieltäydy mistään esiintymistehtävästä pelkästään pelon vuoksi. Päätöksen myötä oma kutsumus ja paikka seurakunnassa alkoivat avautua.”
Pelko on tehokas este ja lamauttaja. Usein uskomme sitä enemmän kuin rohkaisua tai tietoa. Kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle eikä jäädä odottelemaan, milloin pelko hälvenee. Sillä pelko ei välttämättä katoa koskaan kokonaan, yleensä se kuitenkin lievenee, kun alamme itsekin nähdä toimintamme tuloksia. Päätös lähteä kokeilemaan ja jatkaa samalla tiellä on keskeistä.
Seurakuntayhteisössä on onneksi myös mahdollista saada rohkaisua, opetusta, palautetta ja virvoitusta päätöksen tueksi. On tärkeää, että jokainen kristitty voi löytää paikkansa ja palvelutehtävänsä, sillä antaessaan saa ja samalla kasvaa. Elämään tulee palvelutehtävien kautta mielekkyys, jota ei muuten löydä. Kutsumus, jota sisimmässäsi koet, voi tuntua epävarmalta. Jatka silti eteenpäin. Rohkeus ja taito lisääntyvät tekemällä.